Karma Sutra: Lopullista hyvästi ei ole

Koska ihmiset ovat sieluja, jotka on kapseloitu muotoon (kehoon), vaistomme kertoo meille, että me ja muut ympärillämme ovat siellä 'ikuisesti'. Ja lohduttavaa tietää, että se on totta.

hyvästi-pääSyntymä ja kuolema ovat saman kolikon kaksi puolta. (Lähde: Thinkstock Images)

Kaikissa imeväisissä on kuolema, kaikissa kuolevissa ihmisissä - ikuinen elämä. (Herman Hesse, Siddhartha)



Syntymä ja kuolema ovat saman kolikon kaksi puolta. Sielu syntyy (muoto) ikuisuudesta ja lakkaa olemasta (kuolema), kun sen aika ilmestyneessä maailmassa on loppunut. Muoto, joka koostuu viidestä elementistä- maa, vesi, tuli, ilma ja eetteri, palaa lähteeseensä, maa maahan ... ja sielu jatkaa matkaansa. Sen matka muodossa (ruumiina) syntymästä kuolemaan on sen elinikä. Vaikka tämä matka on yksilöllinen, sen olemassaolo on keskinäistä riippuvuutta.



Sosiaalisena olennona ihmisen olemassaolo määritellään suhteiden kautta, joita se kutoo kasvunsa eri vaiheissa. Nämä suhteet perustuvat tunteisiin, kuten rakkaus, viha, luottamus, epäluottamus, epäilys, pelko, viha… muutamia mainitakseni. Ihminen ilmaisee itseään näistä tunteiden runsaudesta. Kuoleman edessä, kun muoto lakkaa olemasta, nämä tunteet, jotka henkilö jättää jälkeensä, närästää meitä kuin mato. Viihdyttämiemme negatiivisten tunteiden syyt näyttävät aivan liian pieniltä ollakseen tärkeitä ja positiivisten tunteiden ilmaisemisen viivästyminen puukottaa kuin tikari sydämemme keskelle. Mitä odotimme? Ehkä 'ikuisesti'.



Koska ihmiset ovat sieluja, jotka on kapseloitu muotoon (kehoon), vaistomme kertoo meille, että me ja muut ympärillämme ovat siellä 'ikuisesti'. Ja lohduttavaa tietää, että se on totta. Olemme kaikki todella siellä ikuisesti, ellemme halua muuta. Mitä tulee suhteisiimme, ne määritellään karman lailla. Kun käsittelemme ihmisiä elämässämme, kunkin rooli on ennalta määrätty. Joidenkin ihmisten velka selviää tietyn elinkaaren aikana, toisten kanssa se voi siirtyä eteenpäin.

Ihmiset saavat meiltä vain sen, mihin heillä on oikeus, ja me saamme heiltä vain sen, mitä meillä on oikeus. Olemme yhteydessä toisiimme karmaisen velkamme (rnanubandhan) kautta. Se on kuin kiloa lihaa, ei unssia enemmän eikä unssia vähemmän (Venetsian kauppias- Shakespeare).



Muista kuitenkin, että vaikka suhde on ennalta määrätty, meillä on aina vapaus vastata. Jos emme reagoi vaikeisiin suhteisiin, tyhjennämme velkamme näiden ihmisten kanssa nopeammin kuin jos reagoisimme niihin.



Mitä tulee rakkaussuhteisiimme, älkää murehtiko, se on vain muoto, joka tuhoutuu, suhde jatkuu. Se jatkuu siihen asti, kunnes tunnet vain välinpitämättömyyttä ihmistä kohtaan. Mutta vaikka vielä on sitä vetoa, keskeneräisen työn hinausta, muista, että nuo sielut tulevat takaisin. Ja aivan kuten olette hyväksyneet ne lopullisena totuutena tässä elämässä, niin se tulee olemaan seuraavassa. Siihen asti, kun on suljettu- kun kaikki mitä oli tehtävä, kaikki opittu oli opittu ja kaikki mitä oli sanottu. Hyvästyt sitten rauhassa.